Uniapnealla tarkoitetaan hengitysilmavirtauksen rajoittumista tai estymistä nukkuessa, jonka seurauksena veren happikyllästeisyys laskee. Hengitysteiden ahtautuminen johtuu ylähengitysteitä tukevien lihaksien rentoutumisesta ihmisen nukkuessa. Koska ylähengitystiet ovat jo valmiiksi melko ahtaat, näiden lihasten rentoutuminen voi helposti johtaa siihen, että ilman kulku estyy kokonaan tai osittain. Jos ahtauma on osittainen, käytetään termiä hypopnea. Jos taas hengitystiet tukkeutuvat kokonaan, puhutaan apnesta. Hengityskatkokset voivat kestää pitkäänkin, jopa yli minuutin, ja ne päättyvät useimmiten henkilön korahtamiseen tai kuorsaukseen, ja samalla henkilö havahtuu hereille, jolloin lihasjänteys palautuu ja hengitystiet avautuvat. Havahtuminen voi olla niin pieni, että henkilö ei muista sitä enää jälkikäteen. Hetken kuluttua hän vaipuu uudelleen uneen, jolloin hengitystiet painuvat taas umpeen. Tämä johtaa hyvin katkonaiseen uneen. Jos hengitystiet tukkeutuvat vain osittain, täydellisiä hengityskatkoksia ei välttämättä synny, mutta henkilö saattaa kuorsata voimakkaasti.
Uniapneaa esiintyy yllättävän paljon. Keski-ikäisistä miehistä 17% ja naisista 9% kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta uniapneasta. Lieviä oireita esiintyy varmasti vieläkin useammalla. On kuitenkin tärkeää huomata, että osittainen ylähengitystieahtauma on tavallinen ilmiö syvässä unessa, joten aina ei ole kyse uniapneasta. Uniapnea onkin helposti sekä yli- että alidiagnosoitu sairaus. On siis tärkeä tutkia huolellisesti mistä on kysymys.
Altistavat tekijät
Kaksi kolmasosaa uniapneasta kärsivistä henkilöistä on ylipainoisia. Keskivartalolihavuus ja paksu kaula vaikuttavat selvästi limakalvoilla olevan rasvan määrään, joka helposti tukkii hengitysteitä. Yhdellä kolmasosalla uniapnea johtuu hengitysteiden rakenteesta. Esimerkiksi ahdas nenä, suuri kieli, pieni alaleuka tai purentavirheet ahtauttavat hengitystiet helposti.
Uniapneaa esiintyy enemmän miehillä, mutta vaihdevuosien jälkeen naisten osuus kasvaa samalle tasolle miesten kanssa. Hormonikorvaushoito saattaa kuitenkin suojella postmenopausaalisia naisia uniapnealta. Uniapneaa voi esiintyä jo lapsilla, mutta eniten sitä on 40-65-vuotiailla.
Jotkin sairauden altistavat uniapnealle. Tällaisia ovat esimerkiksi reuma ja kilpirauhassairaudet. Tietyt lääkkeet, kuten unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet, veltostuttavat hengitysteiden lihaksia, samoin alkoholi.
Oireet
Uniapnea johtaa monenlaisiin oireisiin, jotka voidaan jakaa yöllisiin ja päiväaikaisiin oireisiin. Yöllisiä oireita ovat esimerkiksi kuorsaus, unenaikaiset hengityskatkokset, levoton yöuni ja unettomuus. Päiväaikaiset oireet ovat seurausta huonoista yöunista, ja niitä ovat esimerkiksi väsymys, päänsärky, tahaton nukahtelu, keskittymishäiriöt, ärtyneisyys ja muistihäiriöt. Yksi keskeisimmistä oireista on päiväaikainen väsymys, sillä se nostaa onnettomuusriskiä esimerkiksi liikenteessä. Onnettomuusalttius nousee vaikka henkilö ei tuntisikaan itseään väsyneeksi, sillä ihminen voi ajan myötä tottua väsymykseen eikä siis huomaa sitä itse.
Diagnoosi
Diagnoosiin käytetään lääkärin tekemää haastattelua ja kliinistä tutkimusta, jossa tarkastellaan erityisesti ylähengitysteiden rakennetta, mutta myös verenpainetta, sydän- ja keuhkoääniä, painoindeksiä ja vyötärönympärystä. Lisäksi käytetään yöpolygrafiaa, jolla saadaan selville yönaikaiset hengityskatkokset. Tämä tutkimus voidaan tehdä joko kotona tai laboratoriossa.
Uniapnea voidaan jakaa vaikeusasteen mukaan joko lievään, keskivaikeaan tai vaikeaan. Jaottelu tapahtuu joko aniapneasta johtuvan uneliaisuuden, valtimoveren happikyllästeisyyden tai AHI-indeksin perusteella, vaikeimman mukaan. AHI-indeksi kuvaa apneoiden ja hypopneoiden määrää (apnea-hypopnea-indeksi). Lievässä uniapneassa AHI-indeksi on 5-15, keskivaikeassa 16-30 ja vaikeassa yli 30.
Diagnoosia tehtäessä on tärkeä myös poissulkea muut sairaudet, sillä uniapneaa esiintyy usein yhdessä muiden sairauksien kanssa. Esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivistä jopa yli 25% kärsii myös uniapneasta. Uniapnealle altistavat tekijät ovat hyvin pitkälti samoja myös monissa aineenvaihduntaan liittyvissä sairauksissa, kuten tyypin 2 diabeteksessa ja sepelvaltimotaudissa. Toisaalta uniapnea itsessään myös altista monille näistä sairauksista lisäämällä sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja stressitasoa.
Hoito
Hoito määräytyy osittain taudin vaikeusasteen mukaan, mutta kaiken perustana on elämäntapamuutokset. Koska ylipaino on yksi tärkeimmistä altistavista ja oireita pahentavaista tekijöistä, siitä olisi hyvä yrittää päästä eroon, jos se vain on mahdollista. Laihtuessa ylähengitysteiden limakalvoilla olevan rasvan määrä vähenee, jolloin ahtaumia ei enää synny yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Laihduttaminen itsessään ei ole kovin hyvä lähtökohta, sillä laihdutuskuurit jäävät usein lyhytaikaisiksi. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon ja liikunnan vähittäiseen lisäämiseen arjessa. Elämäntapamuutosten jäädessä pysyviksi paino laskee jos on laskeakseen. Joka tapauksessa muutosten myötä sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä vähenee ja lihakset voimistuvat, mikä on tärkeämpää kuin painon laskeminen. Samalla myös vyötärönympärys yleensä pienenee.
Elämäntapamuutosten rinnalle voidaan harkita CPAP-hoitoa tai uniapneahoitokiskoa. Nämä tulevat kyseeseen silloin, jos henkilöllä on keskivaikea tai vaikea uniapnea. Ne eivät kuitenkaan paranna tautia vaan ainoastaan poistavat oireita. Elämäntapamuutosten avulla sen sijaan on mahdollista saada uniapnean oireet täysin kuriin, joten niihin on syytä kiinnittää paljon huomiota. CPAP-hoito voi kuitenkin tukea elämäntapamuutoksia, sillä kun väsymys pysyy poissa, ihminen jaksaa paremmin kiinnittää huomiota ruokavalioon ja liikuntaan. Painon laskiessa CPAP-laite voi muuttua turhaksi ja sen voi jättää pois käytöstä. Aina laihduttaminenkaan ei kuitenkaan saa oireita täysin kuriin, vaan CPAP-hoito on välttämätön koko elämän ajan.
CPAP-hoito tarkoittaa ylipainehengityshoitoa, jossa ulkoisella painelaitteella tuotetaan ilmatiepainetta, joka johdetaan hengitysteihin maskin avulla. Tavallista suurempi ilmatiepaine auttaa pitämään hengitystiet avoimina, jolloin hengityskatkokset vähenevät. CPAP-laite tulisi olla käytössä vähintään 4 tuntia yössä, mutta mitä pidempään sitä käytetään, sitä parempi teho hoidolla on.
Uniapneakiskon avulla on tarkoitus siirtää alaleukaa ja kielen lihaksistoa eteenpäin, jolloin ilmatila hengitysteissä kasvaa. Samalla myös ylähengitysteiden lihaksisto aktivoituu, mikä estää ahtaumien syntymistä. Uniapneakiskoa käytetään lähinnä lievissä oireissa tai silloin, jos CPAP-hoito ei syystä tai toisesta onnistu.
Jos muut hoidot eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, voi olla syytä harkita kirurgiaa. Myös silloin, jos uniapnea aiheutuu selvästi jostain rakenteellisesta tekijästä, kannattaa turvautua leikkaukseen. Leikkauksella voidaan tehdä erilaisia hengitysteitä avartavia tai avustavia toimenpiteitä, kuten risaleikkaus tai nenän väliseinän oikaisu. Myös vaikeita purentavirheitä voidaan korjata kirurgisesti.
Joskun uniapneaa esiintyy selvästi eniten jossain tietyssä nukkumisasennossa, yleisimmin selinmakuulla. Tällöin asentohoito on helpoin ja tehokkain hoitokeino. Yöpuvun selkään kannattaa tehdä tasku, johon laitetaan esine, joka estää nukkumisen selällään. Tähän tarkoitukseen sopii esimerkiksi pingis- tai tennispallo. Joillakin toimii paremmin pieni selkäreppu. Myös muotoillut tyynyt saattavat ohjata ihmisen nukkumaan kyljellään.
