Unettomuus

Unihäiriöitä löytyy lukuisia, mutta unettomuus on niistä varmasti yleisin ja tunnetuin. Lähes jokainen ihminen on jossain elämänsä vaiheessa kärsinyt jonkinasteisesta unettomuudesta. Unettomuus kuuluu normaaliin elämään, sillä se on reaktio elämän tapahtumiin ja muutoksiin, sekä hyviin että huonoihin. Termillä unettomuus tarkoitetaankin itse asiassa lyhytaikaista unettomuutta, jota ei lasketa varsinaiseksi sairaudeksi. Pitkittyessä siitä aletaan käyttää termiä unettomuushäiriö, jolloin puhutaan jo varsinaisesta sairaudesta. Lyhytaikaiseenkin unettomuuteen tulisi suhtautua vakavasti, jotta se ei pääsisi pitkittymään. Pitkittynyt unettomuus huonontaa merkittävästi elämänlaatua ja lisää riskiä sairastua myös muihin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin sekä muistisairauksiin.

Tilapäinen unettomuus

Tilapäinen unettomuus on osa normaalia elämää. Se voi ilmetä esimerkiksi nukahtamisvaikeutena, unessa pysymisen vaikeutena tai liian varhaisena heräämisenä aamulla. Useimmiten tilapäisen unettomuuden takana on stressiä, joka voi liittyä esimerkiksi työtilanteeseen, avioeroon, rakastumiseen, muuttoon, kriisiin tai omaisen kuolemaan. Yleensä tällainen unettomuus korjaantuu, kun stressin aiheuttaja poistuu tai saamme käsiteltyä sen mielessämme.

Unettomuushäiriö

Jos tilapäinen unettomuus pääsee jatkumaan, saattaa aivojen uni-valverytmin säätely häiriintyä niin paljon, että unettomuus pitkittyy. Ihminen ei enää pysty nukahtamaan, vaikka häntä väsyttäisi. Aivot pysyvät aktiivisina myös illalla ja yöllä, jolloin nukahtaminen ja nukkuminen vaikeutuvat. Päiväunetkaan eivät enää onnistu. Jotta unettomuus voidaan laskea unettomuushäiriöksi, sen täytyy täyttää seuraavat kriteerit:

– Unettomuus on jatkunut vähintään kuukauden ajan ja sitä on esiintynyt vähintään kolmena yönä viikossa.

– Unettomuus aiheuttaa oireita myös päivällä. Oireet voivat olla esimerkiksi keskittymiskyvyn tai muistin häiriöitä, väsymystä, motivaatiopuutetta tai mielialan häiriöitä.

– Unettomuus ei johdu mistään toisesta sairaudesta eikä huonoista tai epäsopivista nukkumisolosuhteista.

Jos edellämainitut kriteerit täyttyvät, unettomuus lasketaan unettomuushäiriöksi. Unettomuushäiriö voidaan edelleen jakaa lyhytkestoiseen ja pitkäkestoiseen unettomuushäiriöön. Lyhytkestoinen unettomuushäiriö kestää alle kolme kuukautta, pitkäkestoinen yli kolme kuukautta.

Unettomuuden hoito

Oli kyseessä sitten minkäkestoinen unettomuus tahansa, sen hoito noudattaa samoja suosituksia. Lääkkeetön hoito on aina ensi sijalla. On tärkeä opetella oikeat, unta tukevat elämäntavat, sillä ne ovat pitkällä tähtäimellä ehdottomasti tehokkain tapa hoitaa unettomuutta. Avuksi voi ottaa myös esimerkiksi painopeitot, kirkasvalolamput ja rentoutumisharjoitukset. Tilapäisessä unettomuudessa keskeistä on myös ihmisen tukeminen ja kuunteleminen. Tarvittaessa unilääkkeitä tai ahdistusta poistavia lääkkeitä voidaan käyttää lyhytaikaisesti, mutta pitkäaikainen unilääkkeiden käyttö aiheuttaa enemmän haittoja kuin hyötyä. Tarpeettoman pitkä unilääkkeiden käyttö voi esimerkiksi pitkittää unihäiriön paranemista tai altistaa tapaturmille. Lisäksi ne muuttavat unen rakennetta niin, että uni ei ole yhtä palauttavaa kuin normaalisti. Mikäli unettomuuden takana on jokin muu sairaus, tulee tietenkin hoitaa sitä.