Unettomuuden lääkehoito

Lyhytaikainen unettomuus kuuluu normaaliin elämään. Se on useimmiten reaktio elämänmuutoksen aiheuttamaan stressiin, joten se poistuu itsestään, kun ihminen saa mielessään käsiteltyä muutoksen tai muutoksen aiheuttaja poistuu. Tilapäisen unettomuuden hoidossa ensisijalla ovat lääkkeettömät hoitokeinot, kuten ihmisen kuunteleminen ja tukeminen sekä taustalla olevien syiden selvittäminen. Joskus voi kuitenkin olla paikallaan lyhyt (viikon tai enintään kahden viikon) unilääkekuuri, jotta unettomuus ei pääse pitkittymään. Kuurin tulee kuitenkin pysyä lyhyenä, sillä unilääkkeen pitkäaikainen käyttö voi pidentää myös unettomuutta.

Jos unettomuus pääsee kaikesta huolimatta pitkittymään, tulee kiinnittää erityistä huomiota unirytmiin ja vahvistaa unta edistäviä elämäntapoja. Näillä kognitiivis-behavioristisilla menetelmillä saadaan ehdottomasti paras ja pitkäkestoisin apu unettomuuteen. Pitkäkestoisessa unettomuudessa lääkehoidon tarve täytyy arvioida aina yksilöllisesti. Unilääkkeillä voidaan pidentää unta jonkin verran, mutta niiden haittavaikutukset ovat usein paljon suuremmat kuin niiden hyödyt.

Erilaiset unilääkkeet

Melatoniini on elimistön oma hormoni, ja se auttaa tahdistamaan uni-valverytmiä, jolloin myös nukkuminen paranee. Melatoniinilla on selvästi vähemmän haittoja kuin perinteisillä unilääkkeillä kunhan sitä käytetään oikein. Tärkeää on huomioida oikea ottamisajankohta. Melatoniini tulisikin ottaa jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, keskimäärin suunnilleen klo 20-22. Jos se otetaan liian myöhään, se vain sekoittaa unirytmiä entisestään. Tästä artikkelista voit lukea tarkemmin melatoniinista ja sen oikeasta käytöstä. Melatoniini sopii lähes jokaiselle ja sitä voi melko turvallisin mielin kokeilla lyhytaikaisesti myös ilman reseptiä. Melatoniini ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, joten se soveltuu myös pitkäaikaiseen käyttöön. Pitkäaikainen käyttö kannattaa kuitenkin jättää lääkärin arvioitavaksi.

Bentsodiatsepiinit rauhoittavat ja lievittävät ahdistusta. Niitä on aikaisemmin käytetty paljonkin unettomuuden hoidossa, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana niiden käyttö on selvästi vähentynyt, sillä niillä on huomattavia haittavaikutuksia. Ne auttavat lyhentämään nukahtamisaikaa ja pidentämään yöunta, mutta samalla ne muuttavat unen rakennetta niin, että REM-unen ja syvän unen määrä vähenee ja kevyen unen määrä lisääntyy. Vaikka unta siis saadaan enemmän, se ei ole yhtä palauttavaa. Bentsodiatsepiinit heikentävät suorituskykyä, mutta käyttäjä ei välttämättä itse ollenkaan havaitse sitä, mikä suurentaa onnettomuusriskiä. Niillä on vaikutusta myös muistiin. Ikääntyvillä bentsodiatsepiinien vaikutusaika pitenee ja haittavaikutukset lisääntyvät entisestään, joten iän myötä annosta täytyy laskea huomattavasti ja mieluiten vaihtaa kokonaan toiseen lääkkeeseen. Bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa riippuvuutta ja vieroitusoireita, joten ne soveltuvat pääasiassa lyhytaikaiseen käyttöön.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset lääkkeet eli niin sanotut Z-lääkkeet ovat parempi vaihtoehto bentsodiatsepiineille, mutta kyllä niilläkin haittoja on. Ne eivät muuta unen rakennetta niin paljon kuin bentsodiatsepiinit, mutta niiden haitat ovat hyvin samanlaisia. Niillä voi olla esimerkiksi vaikutusta autolla ajoon vielä pitkälle seuraavana aamuna. Z-lääkkeet soveltuvat pääasiassa lyhytaikaisen unettomuuden hoitoon.

Nykyään unettomuuden hoidossa on suurelta osin siirrytty käyttämään väsyttäviä depressiolääkkeitä. Tällaisia ovat muun muassa mirtatsapiini ja doksepiini. Suurempina annoksina nämä lääkkeet piristävät ja auttavat masennukseen, mutta pieninä annoksina ne väsyttävät ja auttavat unettomuuteen. Tärkeää on siis pitää annos riittävän pienenä, jolloin myös haittavaikutukset pysyvät mahdollisimman vähäisinä. Kuitenkin erityisesti iäkkäät ovat herkkiä saamaan haittoja myös pienemmillä annoksilla. Näitäkään lääkkeitä ei siis kannata käyttää pidempiä aikoja kuin on tarve. Pitkäaikaisessa hoidossa lääkkeettömät hoidot ovat aina ensisijaisia ja parhaita.

Unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö

Yllättävän yleinen kommentti on, että ”minähän olen jo näin vanha, joten mitä väliä sillä on käytänkö unilääkettä vai en”. Tällaisessa tapauksessa ei ehkä osata verrata haittavaikutuksia ja lääkkeen tehoa keskenään. Ehkä näillä henkilöillä ei ole toistaiseksi ilmaantunut haittoja, joten he kokevat unilääkkeet turvallisiksi myös pitkäaikaisessa käytössä. Kuitenkin pitkäaikainen käyttö altistaa aina tapaturmille ja kaatumisille. Lisäksi monet unilääkkeet heikentävät selvästi unen laatua, joten vaikka unta saadaan ehkä enemmän, se ei ole yhtä virkistävää. Huonolaatuinen uni saattaa myös heikentää muistia pitkällä tähtäimellä.

Toinen tosiasia on se, että unilääkkeen käyttö pidentää yöunta keskimäärin korkeintaan puoli tuntia. Unilääkkeen käyttäjät saattavat heräillä ja valvoa yöllä, mutta unilääkkeen takia he eivät muista sitä jälkeenpäin. He siis kokevat nukkuneensa paremmin kuin ilman lääkettä, vaikka asia ei välttämättä ole näin. Lisäksi unilääkkeet saattavat latistaa käyttäjänsä tunteita ja reaktioita. Tämä selviää usein vasta siinä vaiheessa, kun lääkkeiden käyttö lopetetaan. Moni kertoo olleensa kuin sumussa monta vuotta.

Näiden syiden takia unilääkettä on hyvä käyttää mahdollisimman lyhyen aikaa. Tutkimukset myös osoittavat, että unilääkkeiden käyttö heikentää sitoutumista lääkkeettömiin hoitoihin, jotka ovat kuitenkin aina ne parhaat keinot unettomuuden hoitoon. Unilääkkeillä usein vain pitkitetään unettomuutta ja aiheutetaan hallaa ihmisen terveydelle.

Unilääkkeen käytön lopettaminen

Useimmat unilääkkeet voivat aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä riippuvuutta sekä toleranssia. Tämän takia jo unilääkettä aloittaessa tulisi suunnitella lääkityksen lopettaminen. Jos lääkekuuri on lyhyt, riippuvuutta ei ehdi muodostua. Silloin lääkkeen käyttö voidaan lopettaa melko nopealla tahdilla. Jos sen sijaan riippuvuus on ehtinyt syntyä, vieroitus suunnitellaan yksilöllisesti ottaen huomioon käytetyt annokset ja käyttöaika.

Jo ennen unilääkkeen lopetusta on hyvä ruveta panostamaan lääkkeettömiin hoitokeinoihin. Niihin kuuluu muun muassa unirytmin tasoittaminen, iltatoimien säännöllisyys sekä hengitys- ja rentoutusharjoitukset omassa vuoteessa. Näihin totuttelemiseen voidaan varata aikaa esimerkiksi muutama viikko. Kun ne ovat hallussa, voidaan aloittaa lääkityksen alasajo.

Lääkeannosta ruvetaan pienentämään hitaasti esimerkiksi puolikas tai neljäsosatabletti kerrallaan. Pääperiaate on se, että annoksen pienentäminen tapahtuu viikon tai kahden välein. Jos lääke on ollut hyvin pitkään käytössä, annoslaskun väli voi olla jopa kuukausi. Jos käytössä on ollut monta unilääkettä, kannattaa vähentää yhdestä lääkkeestä kerrallaan.

Annosta pienennettäessä on todella tärkeää, että sitä lasketaan tasaisesti eikä palata takaisin suurempaan annokseen, vaikka uni väliaikaisesti huonontuisikin tai tulisi muita vieroitusoireita. Vieroitusoireet tulevat yksilöllisesti, mutta useimmiten ne kestävät vain muutamia päiviä ja niiden voimakkuus vähenee koko ajan. Jos lääkkeen lopetus aiheuttaa ahdistusta, kannattaa esiin nousseet asiat kirjoittaa paperille ja käydä niitä mielessään läpi. Tämä nopeuttaa prosessia. Jos ahdistus on voimakasta, siitä kannattaa jutella lääkärin kanssa.

Ensimmäiset hyvät muutokset tulevat usein esille siinä, että olo on päiväaikaan virkeämpi. Näin tapahtuu usein siitäkin huolimatta, että uni hetkellisesti olisikin vähäisempää. Monet kertovatkin tässä vaiheessa tunteiden kirkastuvan ja voimistuvan takaisin normaalille tasolle, mikä lisää motivaatiota jatkaa muutoksen tiellä. On tärkeä jatkaa lääkkeettömien menetelmien käyttöä, jotta unen määrä ja laatu pikku hiljaa paranee kohti normaalia.