Rauta, ferritiini ja raudanpuute ovat nousseet viime vuosina yleiseen tietoisuuteen. Ja hyvä niin, sillä tietoisuutta raudanpuutteesta täytyy todellakin lisätä. Raudanpuute on nimittäin todella yleinen sairaus ympäri maailmaa, myös Suomessa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 40% naisista kärsii siitä jossain vaiheessa elämäänsä. Miesten keskuudessa raudanpuute ei ole yhtä yleistä, mutta ei kuitenkaan harvinaista.
Valitettavasti yleinen tietoisuus on tuonut mukanaan myös ajatuksen, että kyseessä olisi vain jokin trendi-ilmiö. Kyseessä on kuitenkin oikea ja todellinen sairaus, joka vaikuttaa satojen tuhansien ihmisten elämään.
Mitä rauta ja ferritiini ovat?
Rauta on elintärkeä hivenaine, jota elimistö tarvitsee hapenkuljetukseen sekä aivojen ja hermoston toimintaan. Noin puolet ihmisessä olevasta raudasta on sitoutuneena punasolujen hemoglobiiniin, eli se osallistuu hapen kuljetukseen. Hemoglobiini on toinen niistä arvoista, joiden perusteella raudanpuutetta mitataan.
Ferritiini puolestaan on elimistön oma rautavarasto. Sinne elimistö siirtää ylimääräistä rautaa varastoon, ja sieltä rauta on taas helppo ottaa tarvittaessa käyttöön. Hemoglobiinin lisäksi ferritiini on toinen arvo, jota mittaamalla saadaan selville kärsiikö ihminen raudanpuutteesta vai ei.
Raudanpuutteen mittaaminen
Raudanpuutteessa elimistö käyttää ensin tyhjäksi ferritiinivarastot. Sitähän varten varastot ovat, että niistä tarpeen vaatiessa otetaan rautaa käyttöön ja turvataan näin elimistön toiminta. Tämä kuitenkin aiheuttaa hieman ongelmia raudanpuutteen mittaamisessa ja arvioinnissa.
Kuten edellä jo todettiin, raudanpuutetta mitataan kahdella eri arvolla: hemoglobiinilla ja ferritiinillä. Raudanpuute ei kuitenkaan ilmene molemmissa arvoissa samaan aikaan. Ensin tyhjenevät ferritiinivarastot, eli ferritiiniarvo laskee. Vasta kun varastot ovat tyhjillään, hemoglobiini alkaa laskea.
Raudanpuute näkyy siis hemoglobiiniarvossa huomattavasti hitaammin kuin ferritiiniarvossa. Ja toisella tavalla sanottuna, kun hemoglobiini alkaa laskea, ollaan jo hyvin pitkällä raudanpuutteen puolella.
Ongelma tässä on se, että terveydenhuollossa kyllä mitataan hemoglobiinia, mutta harvemmin ferritiiniä. Lääkärit eivät valitettavasti useinkaan tunnista raudanpuutteen oireita, ja jos hemoglobiiniarvo ei ole vielä lähtenyt laskemaan, he eivät osaa epäillä raudanpuutetta, vaikka tarkemmissa mittauksissa näkyisi selvästi, että ferritiinivarastot ovat tyhjillään.
Helppoja tapoja saada raudanpuute selville
Vaihtoehto 1: Laboratoriokoe
Luontevin keino raudanpuutteen selvittämiseen olisi tietenkin se, että lääkäri epäilisi raudanpuutetta ja tekisi lähetteen hemoglobiini- ja ferritiinimittauksiin. Koska näin ei aina valitettavasti ole, mittauksen joutuu usein varaamaan itse. Kyseinen tutkimus maksaa jonkin verran, mutta jos sen avulla pääsee selville epämääräisten oireiden syystä, se on takuulla hintansa arvoinen.
Puhti on palvelu, josta voi tilata raudanpuutemittauksen ilman lääkärin lähetettä. Mittaus pitää sisällään hemoglobiinin, ferritiinin, verenkuvan ja CRP:n, eli kyseessä on hyvin kattava kokonaisuus, josta takuulla selviää onko sinulla raudanpuutetta vai ei.
Homma toimii helposti: varaat netistä haluamasi tutkimukset, käyt antamassa verinäytteen missä tahansa Mehiläisen toimipisteessä ja seuraavana päivänä näet tulokset Oma Puhti -palvelusta. Toiminta on tehokasta, tarkkaa ja luotettavaa.
Puhti-palvelun raudanpuutteen tutkimuspaketti sopii erityisen hyvin silloin, jos huomaat itselläsi epämääräisiä oireita ja epäilet raudanpuutetta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tarvitset mittauksia myös silloin, jos olet jo syönyt jonkin aikaa rautalääkitystä. Lääkityksen tehoa olisi nimittäin hyvä seurata säännöllisesti. Ensimmäinen kontrolli olisi hyvä olla noin kahden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta ja seuraavat kontrollit 3-4 kuukauden välein, mutta viimeistään vuoden kohdalla.
Lue myös: Puhti.fi – kokemuksia
Vaihtoehto 2: Ferritiinin kotitesti
Mikäli laboratoriotesti tuntuu sinusta liian työläältä tai asut paikkakunnalla, jossa Puhti-palvelua ei ole saatavilla, voit tilata kotitestin helposti suoraan kotiisi. Tämä testi ei ole yhtä tarkka ja monipuolinen kuin Puhti-palvelu, mutta saat sen avulla kuitenkin suuntaa-antavaa tietoa omasta terveydestäsi.
Ferritiinin normaalit viite-arvot ovat
- yli 18-v miehillä 20-195 mikrog/l
- yli 18-v naisilla 15-125 mikrog/l
Jos ferritiiniarvo on aikuisella alle 30 mikrog/l, se viittaa vahvasti raudanpuutteeseen.
Ferritiinin kotitesti mittaa onko ferritiinitasosi yli vai alle 30 mikrog/l. Jos ferritiiniarvo jää alle tuon raja-arvon, kärsit suurella todennäköisyydellä raudanpuutteesta. Jos näin on, voi olla järkevää ottaa lääkäriin yhteyttä hoitosuunnitelmaa varten.
Testi tehdään ottamalla sormenpäästä pieni verinäyte. Kaikki tarvittavat välineet tulevat testin mukana, ja testi on helppo ja nopea tehdä.
Suosittelemme ferritiinin kotitestiä silloin, kun huomaat itselläsi oireita, jotka saattaisivat liittyä raudanpuutteeseen. Lisäksi voit toki tehdä testin myös silloin, jos olet jo käyttänyt jonkin aikaa rautalääkitystä ja haluat tarkistaa onko siitä ollut tehoa. Rautalääkityksen tehon tarkistamiseen suosittelemme kuitenkin ensisijaisesti laajempaa ja tarkempaa Puhti-palvelua.
Lue myös: Testissä Medigoon ferritiinitesti
Mitä rauta on ja mitä se tekee elimistössä?
Rauta on elämälle välttämätön hivenaine. Jokainen ihmisen solu tarvitsee rautaa toimiakseen kunnolla. Niinpä myös raudanpuute näkyy jokaisessa ihmisen solussa.
Raudalla on lukuisia erilaisia tehtäviä elimistössä. Yksi sen tärkeimmistä ja tunnetuimmista tehtävistä liittyy hapen kuljettamiseen. Rauta on punasoluissa olevan hemoglobiinin keskeinen rakennusaine, ja hemoglobiini sitoo itseensä happea keuhkoista ja kuljettaa sitä muualle elimistöön.
Hapen kuljettaminen ei ole kuitenkaan raudan ainoa tehtävä. Rautaa nimittäin tarvitaan jopa noin kahdessa sadassa elimistön entsyymissä. Nämä entsyymit mahdollistavat solujen normaalia toimintaa, kuten energiantuotantoa sekä aivojen ja hermoston toimintaa.
Ei siis ole mikään ihme, että raudanpuutteesta kärsivät ihminen on väsynyt ja tuntuu siltä, että mikään ei toimi kunnolla. Pieni raudanpuute ei heti näy entsyymien toiminnassa, mutta jos raudanpuute on riittävän syvää, myös entsyymeihin sitoutunut rauta alkaa vähentyä, jolloin saattaa ilmaantua mitä odottamattomampia oireita.
Raudan määrä ja ferritiini
Aikuisen ihmisen elimistössä on rautaa kaikkiaan noin 4-5 grammaa. Tuosta määrästä noin 2,0-2,5 grammaa on sitoutuneena punasolujen hemoglobiiliin, eli se osallistuu hapen kuljettamiseen. Tämän lisäksi rautaa on sitoutuneena entsyymeihin, jotka osallistuvat energiatuotantoon, aivojen toimintaan ja lukuisiin muihin reaktioihin.
Kaikki jäljelle jäävä rauta, yleensä noin 1,5-2,0 grammaa, on varastoituneena ferritiiniin, jota on pääasiassa luuytimessä, pernassa ja maksassa. Ferritiini on siis ihmisen oma rautavarasto, josta elimistö voi tarvittaessa ottaa nopeasti käyttöön lisää rautaa, ja johon ylimääräiset raudat voi taas laittaa odottamaan.
Naisilla rautaa on keskimäärin hieman vähemmän kuin miehillä, sillä naisilla kuukautiset, raskaudet ja imetykset verottavat raudan määrää. Raudan määrä on kuitenkin myös yksilöllinen, sillä moni muukin asia vaikuttaa siihen (ks. kohta raudanpuutoksen syitä).
Raudan saanti ruokavaliosta
Parhaat raudan lähteet ruokavaliossa ovat maksa, liha ja täysjyväviljavalmisteet. Kaikki ruokavaliossa oleva rauta ei kuitenkaan pääse imeytymään elimistöön, sillä raudan imeytymiseen vaikutta lukuisat eri asiat.
Raudan imeytymistä edesauttavia asioita
- mahan hapan ympäristö
- C-vitamiini
Raudan imeytymistä heikentäviä asioita
- kalsiumia sisältävät tuotteet (kuten maitotuotteet)
- kahvi ja tee
- vilja- ja palkokasveissa oleva fytaatti
- metsämarjoissa, greipissä ja granaattiomenassa olevat tanniinit
- hapoton maha (esimerkiksi jatkuva närästyslääkkeiden syönti)
Raudan saantisuositukset
- naiset, joilla on kuukautiset, 15 mg vuorokaudessa
- kaikenikäiset miehet, nuoret tytöt ja vaihdevuodet ohittaneet naiset: 9mg vuorokaudessa
Rautaa siis on mahdollista saada ruokavaliosta. Valitettavasti kuitenkin useat ihmiset saavat sitä lähtökohtaisestikin liian vähän. Tähän saattaa olla monia syitä, jotka ovat osittain vielä arvailujen varassa. Arvellaan, että nykyinen teollinen ruoka on niin käsiteltyä, että rauta ei pääse sieltä kunnolla imeytymään. Myös ruokatottumukset ovat muuttuneet ja kasvisruokavalio lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana, mikä on selvästi vaikuttanut raudan saantiin. Ja vaikka rautaa olisikin ruokavaliossa riittävästi, siitä imeytyy vain hyvin pieni määrä.
Raudan imeytyminen
Raudan imeytyminen on todella monimutkainen tapahtuma, eikä sitä vieläkään tunneta täydellisesti. Käsittelemme sitä tässä artikkelissa vain päällisin puolin. Jos olet kiinnostunut asiasta tarkemmin, kannattaa tutustua kirjaan Rauta on kova aine (kirjoittanut Esa Soppi).
Rauta imeytyy elimistöön ohutsuolen alkuosasta ja se on suurimmilta osin tarkoin säädelty tapahtuma. Keskimäärin rautaa imeytyy noin 1-2 mg vuorokaudessa.
Ravinnossa rauta on joko hemimolekyyliin sitoutuneena tai sitoutumattomana rautana. Hemimolekyyliin sitoutunuta rauta on ferrimuodossa (Fe3+). Se on pääasiassa peräisin lihasta ja se imeytyy yleensä hyvin. Kun hemimolekyyliin sitoutunut rauta on päässyt imeytymään ohutsuolen soluihin, rauta irtoaa hemistä, jonka jälkeen sillä on kaksi mahdollista osoitetta: se voi sitoutua ferritiiniin ja varastoitua elimistöön tai sitoutua transferriiniin, joka kuljettaa raudan elimistön eri tarpeisiin, kuten entsyymeihin.
Sen sijaan lääkkeellisissä rautavalmisteissa, viljassa ja joissakin kasviksissa rauta on nonhemimuodossa, joka imeytyy paljon huonommin kuin hemimuotoinen rauta.
Lisäksi raudan imeytyminen on yksilöllistä. Toiset ovat kuin pesusieniä, jotka imevät lähes kaiken ruuan mukana tulevan raudan. Toisilla rauta ei sen sijaan meinaa imeytyä ollenkaan.
Rautatasapaino
Elimistöön imeytyy keskimäärin 1-2 mg rautaa päivässä. Määrä on siis melko vähäinen. Samaan aikaan elimistöstä poistuu rautaa muun muassa hien ja hilseilyn sekä totta kai haavoista ja vammoista. Keskimäärin rautaa menetetään noin 1 mg päivässä. Lisäksi naiset menettävät kuukautisten mukana joka kuukausi keskimäärin 10-20mg rautaa, runsaissa kuukautisissa jopa 40 mg.
Kun tehdään pieni laskutoimitus, voidaan huomata, että imeytyvän ja menetettävän raudan määrä on normaalisti melko tasoissa. Ei siis mikään ihme, että rautatasapaino on hyvin herkkä häiriöille. Jo pienikin ylimääräinen vamma voi keikauttaa tasapainoa niin, että elimistö joutuu turvautumaan varastorautaan, ja voi kestää pitkään ennen kuin varastot jälleen täyttyvät.
Arvellaan, että kun rautaa menetetään suurempia määriä myös sen imeytyminen lisääntyy. Elimistö kompensoi tilannetta hepsiini-nimisen hormonin avulla siten, että jos elimistössä on puutetta raudasta, hepsiinin määrä pienenee, mikä lisää raudan imeytymistä ruuasta ja vapautumista elimistön varastoista. Tämä on kuitenkin yksilöllistä.
Tasapainon häiriintymisen seurauksena raudanpuute
Jos raudan menetys ylittää ravinnosta saatava raudan määrän, kehittyy luonnollisesti raudanpuute. Yleensä tämä tapahtuu hiljalleen pitkän ajan kuluessa. Elimistö yrittää pitää kehon toimintakykyisenä, joten se käyttää ensin rautavarastot tyhjiksi. Vasta tämän jälkeen hemoglobiini alkaa laskea.
Tämä onkin tärkeä asia huomata. Hemoglobiini voi olla täysin normaaleissa lukemissa, mutta ihminen voi silti olla selvästi raudanpuutteinen, jos ferritiinivarastot ovat tyhjillään. Vain osa raudanpuutteesta kärsivistä saa oireita, ja osalla oireet ovat niin lieviä ja epäselviä, että niitä on vaikea yhdistää raudanpuutteeseen.
Jos hemoglobiini alkaa laskea, ollaan jo pitkällä raudanpuutteen puolella. WHO:n määritelmän mukaan miesten hemoglobiiniarvo pitäisi olla vähintään 130 g/l ja naisten 120 g/l. Alhaisemmat arvot viittaavat raudanpuutteeseen, ja tätä tilannetta kutsutaan raudanpuuteanemiaksi. Se onkin yleisin anemiatyyppi.
Raudanpuuteanemia ei kuitenkaan ole ainut anemiatyyppi. Anemia voi nimittäin johtua myös jostain toisesta sairaudesta. Esimerkiksi voisi mainita reuman, jossa elimistön pitkittynyt tulehdusreaktio voi johtaa anemiaan. Tällaisia tapauksia kutsutaan sekundaarianemiaksi ja niitä hoidetaan eri tavalla kuin raudanpuuteanemiaa.
Mitä syitä raudanpuutteelle on?
Raudanpuute voi kehittyä hyvin monesta eri syystä, joista osa on yhteisiä kaikille ihmisille ja osa kohdistuu nimenomaan naisiin. Mitä useampia syitä ihmiselle kertyy yhtaikaa, sitä suurempi riski hänellä on saada raudanpuute.
Raudanpuutteen syitä esimerkiksi:
- kasvupyrähdys, jolloin veren määrä ja lihasmassa lisääntyy voimakkaasti
- naisilla: kuukautisten alkaminen, runsaat kuukautiset, raskaudet, synnytykset ja imetys
- äiti kärsinyt raskauden aikana raudanpuutteesta
- kasvisruokavalio, sillä liha ja maksa ovat parhaat raudanlähteet
- yksipuolinen ravitsemus
- vatsasairaudet, kuten haavainen paksusuolentulehdus
- keliakia
- verenluovutukset
- verenvuodot: leikkaukset, onnettomuudet, toistuvat nenäverenvuodot, mahahaava
- anoreksia
- treenaus kilpatasolla, sillä kova treenaus kuluttaa rautaa
- hapoton maha tai happosalpaajien pitkäaikainen käyttö
Onko raudanpuute periytyvää?
On mielenkiintoista, että äskeisestä listasta löytyy maininta äidin raudanpuutteesta raskausaikana. Jos äidillä on ollut raudanpuute raskausaikana, on hyvin mahdollista että lapsi on kärsinyt koko elämänsä ajan raudanpuutteesta. Jos kyseessä on tyttö, hän luultavasti taas siirtää raudanpuutteen mahdollisille tuleville lapsilleen. Raudanpuute voi siis tavallaan olla perinnöllistä.
Tämän takia täytyy muistaa miettiä myös esimerkiksi äidin sairauksia, ruokavaliota ja sitä, monesko sisarus potilas on perheessään. Vanhemmat sisarukset ovat voineet tyhjentää äidin rautavarastot, jolloin nuoremmille jää jäljelle vain jämät. Näin voi olla varsinkin, jos raskauksia on ollut tiheästi. Ja kun taas mietitään monesko lapsi äiti oli omassa sisarussarjassaan, voidaan päästä käsiksi sukupolvien mittaiseen raudanpuuteketjuun.
Kuinka yleinen sairaus raudanpuute on?
Raudanpuute on hyvin yleinen, mutta myös erittäin huonosti tunnettu sairaus. Tilanne on täysin sama joka puolella maailmaa. Raudanpuute on ehkä yksi alidiagnosoiduimmista sairauksista, ja se sekoitetaan usein muihin sairauksiin. Vain harvat raudanpuutteesta kärsivät ihmiset pääsevät kunnolliseen hoitoon ja seurantaan, mikä aiheuttaa yhteiskunnalle tuntuvia kustannuksia ja lisää inhimillistä kärsimystä.
Raudanpuutteen yleisyys vaihtelee huomattavasti ikäryhmittäin:
- lapsilla ennen murrosikää noin 5 %:lla
- nuorilla naisilla noin 25%:lla
- hedelmällisessä iässä olevilla naisilla noin 15 %:lla
- naisilla vaihdevuosien jälkeen noin 2 %:lla
- kasvupyrähdyksen jälkeen miehillä noin 8 %:lla
- aikuisilla miehillä noin 1 %:lla
Nämä luvut ovat suunta-antavia, mutta kertovat kuitenkin sen, että raudanpuute on yleinen ongelma. Huomionarvoista on etenkin se, että naisista jopa 25-40% kärsii elämänsä varrella raudanpuuteanemiasta.
Mitä oireita raudanpuutteesta tulee?
Raudanpuute on yleinen, mutta huonosti tunnettu sairaus. Tämä johtuu siitä, että sen aiheuttamat oireet voivat olla hyvin moninaisia ja ne voidaan helposti sekoittaa johonkin toiseen sairauteen. Ehkä ongelma on myös asenteessa; voisiko olla niin, että puutossairaus tuntuu länsimaisessa yhteiskunnassa kaukaiselta asialta kaiken yltäkylläisyyden keskellä?
Osa ihmisistä sietää raudanpuutetta hyvin vuosia tai jopa vuosikymmeniä ilman, että siitä tulee merkittäviä oireita. Osa ihmisistä taas saa oireita jo lyhyenkin puutoksen jälkeen.
Koska rauta toimii hyvin monissa entsyymeissä, sillä voi olla vaikutusta lähes mihin tahansa elintoimintoon. Keräsimme tähän listaa raudanpuutteen aiheuttamista esimerkkioireista:
- väsymys
- aloitekyvyttömyys
- aivosumu
- muisti heikkenee (esim. unohtaa helposti mitä on sovittu)
- sydämen tykytys
- rytmihäiriöt (erityisesti silloin, jos rasittaa itseään kovasti)
- hengenahdistus
- fyysisen tai psyykkisen suorituskyvyn aleneminen
- palautuminen hidastuu
- lihas- ja nivelkivut
- levottomat jalat
- käsien ja jalkojen kylmyys
- alavireys ja masennus
- päänsärky
Kuten voi huomata, listassa on mukana hyvin epäspesifisiä oireita, kuten väsymys. Väsymykselle voi löytyä vaikka kuinka paljon muitakin syitä, joten pelkästään sen perusteella on vaikea diagnosoida raudanpuutetta.
Jotkut oireet viittaavat myös helposti johonkin muuhun sairauteen. Tämän takia moni raudanpuutteesta kärsivä ihminen voi saada aluksi täysin väärän diagnoosin. Harva osaa epäillä esimerkiksi hengenahdistuksen kohdalla raudanpuutetta, vaan se yhdistetään helposti astmaan. Muita vääriä diagnooseja voivat olla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, masennus, työuupumus, ADHD, ylikunto tai krooninen väsymysoireyhtymä. Kyseessä on siis ongelmallinen kokonaisuus.
Miten raudanpuute diagnosoidaan?
Vaikka raudanpuute on hyvin yleistä ja ajattelisi, että sitä olisi helppo lääkitä itsekin apteekista saatavilla rautavalmisteilla, lääkärit eivät suosittele rautalääkitystä ilman virallista diagnoosia. Tämä johtuu siitä, että myöskään liiallinen raudansaanti ei ole terveellistä.
Diagnoosi perustuu lääkärin tekemään haastatteluun ja laboratoriokokeisiin. Haastattelussa lääkäri kartoittaa miten pitkään raudanpuutetta on mahdollisesti jatkunut sekä syitä sille.
Laboratoriokokeista käytetään verenkuvaa, josta katsotaan ennen kaikkea Hb, punasolujen koko ja niiden hemoglobiinimäärä sekä trombosyytit. Tämän lisäksi olisi hyvä tarkistaa myös ferritiini, joka on ylivoimaisesti paras rautatasapainon mittari veressä. Vielä tätäkin parempi rautatasapainon mittari olisi luuydinnäyte, mutta sitä on mahdollista käyttää vain hyvin harvoin. Ferritiinin mittaus kuitenkin useimmiten riittää.
Ferritiinimittauksia olisi hyvä tehdä säännöllisesti tietyille ihmisryhmille. Tällaisia ovat muun muassa
- tytöt muutaman vuoden kuluttua siitä, kun kuukautiset ovat alkaneet
- raskautta suunnittelevat ja/tai raskaana olevat raskauden alussa
- potilaat, joilla on jokin sairaus, johon liittyy jatkuva veren menetys (esim. haavainen paksusuolentulehdus)
- verenluovuttajat
Jos seulontoja tehtäisiin säännöllisesti, löydettäisiin luultavasti paljon raudanpuutteesta kärsiviä ihmisiä. Valitettavasti tämä ei toteudu tällä hetkellä terveydenhuollossa.
Miten raudanpuutetta hoidetaan?
Raudanpuutetta hoidetaan ensisijaisesti suun kautta otettavilla valmisteilla. Yleisin annostus on 100mg kerran päivässä, mutta lääkärin määräyksellä annostus voi olla myös jokin muu. Rautapitoinen ruokavalio tehoaa lähinnä ainoastaan lievään raudanpuutteeseen, mutta siitä tuskin on haittaa.
Rautavalmisteissa rauta on joko ferro- tai ferrimuodossa. Näistä vaihtoehdoista kannattaa valita ferrorauta, sillä se imeytyy paremmin.
Valitettavasti suun kautta otettavaan rautaan liittyy paljon haittavaikutuksia, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa jopa estää hoidon. Yleisimmät haittavaikutukset ovat mahavaivat, ripuli, ummetus, vatsakivut ja närästys. Haittavaikutukset lisääntyvät sitä mukaa kun annos kasvaa, joten joskus voi olla paikallaan kokeilla pienempää annosta. Täytyy kuitenkin muistaa, että pienempi annos ei useinkaan riitä, jos ihminen kärsii vakavasta raudanpuutteesta.
Jopa 10-20% ihmisistä ei valitettavasti siedä ollenkaan rautaa suun kautta otettuna. Jos tällainen henkilö kärsii vakavasta raudanpuutteesta, täytyy turvautua rautainfuusioon.
Miten kauan rautavalmistetta pitäisi syödä?
Ei ole olemassa mitään tiettyä kuurin pituutta, joka sopisi jokaiselle. Pääsääntö on se, että mitä kauemman raudanpuute on kestänyt, sen kauemman rautaa joutuu yleensä käyttämään ennen kuin rautavarastot alkavat täyttymään. Jos ihminen on esimerkiksi kärsinyt raudanpuutteesta 10-15 vuotta, voi kestää jopa vuosia ennen kuin hemoglobiini korjaantuu.
Tämän takia rautalääkityksen tehoa tulisi aina seurata säännöllisillä verikokeilla. Verenkuva ja ferritiini täytyy tietenkin mitata ennen hoidon aloittamista, jotta tiedetään mistä arvoista lähdetään liikkeelle. Ensimmäinen kontrolli olisi hyvä olla noin kahden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Tässä vaiheessa hoidolla pitäisi olla jo jotain vaikutusta arvoihin. Tästä eteenpäin kontrollit olisi hyvä olla 3-4 kuukauden välein, mutta viimeistään vuoden kohdalla.
Hoitoa on syytä jatkaa kunnes arvot ovat korjaantuneet ja lääkäri toteaa raudanpuutteen voitetuksi. Jos sen sijaan rauta-arvot eivät kohennu vielä vuodenkaan jälkeen, täytyy miettiä rautainfuusioon siirtymistä.
