Lääketieteessä on kaksi yleistä tapaa määritellä lihavuus: painoindeksi ja vyötärönympärys. Lisäksi voidaan käyttää kehonkoostumusmittausta. Ehkä nämä ovat sinulle jo ennestään tuttuja, mutta kerrataan ne kuitenkin, sillä on hyvä tietää mistä lääketiede lähtee liikkeelle. Nämä mittarit toimivat kuitenkin ainoastaan aikuisilla. Niitä ei siis pidä käyttää lapsille, nuorille tai ikäihmisille, eivätkä ne toimi myöskään raskaana oleville.
Näiden lisäksi on olemassa kuitenkin vielä kaksi muutakin mittaria: peili ja oma olotila. Numerot eivät aina kerro kaikkea, vaan joskus kannattaa katsoa itseään rehellisesti peilistä ja miettiä mitä mieltä itse on omasta kehostaan. Peili toimii toisinaan paremmin kuin mikään muu mittari, mutta toisinaan se voi johtaa pahastikin harhaan, kuten syömishäiriöissä saattaa tapahtua.
Painoindeksi
Painoindeksi eli BMI (body mass index) lasketaan painon ja pituuden perusteella seuraavan kaavan mukaan:
BMI = paino (kg) / pituus (m) x pituus (m)
Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt painoindeksin rajat näin:
- BMI 18,5 – 24,9 = normaali paino
- BMI 25 – 29,9 = ylipaino
- BMI 30 – 34,9 = lihavuus
- BMI 35 – 39,9 = vaikea lihavuus
- BMI yli 40 = sairaalloinen lihavuus
Painoindeksi on monissa tapauksissa ihan käypä mittari, mutta se ei sovellu kaikille. Kuten lähes mikä tahansa muukin mittari, se soveltuu väestötasolla, mutta ei välttämättä yksilötasolla. Se ei esimerkiksi ota huomioon sitä, koostuuko paino rasvakudoksesta vai lihaksista. Siksipä lihaksikkailla ihmisillä indeksi voi näyttää melkoisen korkeita lukemia, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Painoindeksi ei myöskään ota huomioon ruumiinrakennetta. Joillekin ihannepaino voi olla korkeampi kuin painoindeksin asettamat rajat. Siksi ei pidä sokeasti tuijottaa pelkkiä numeroita, vaan katsoa kokonaisuutta. Toisaalta ei pidä kuitenkaan mennä siihen ansaan, että käyttää tätä tekosyynä olla pudottamatta painoa.
Vyötärönympärys
Vyötärönympärys voi olla monissa tapauksissa parempi tapa määritellä lihavuus, sillä vyötärölle kerääntyvä rasva on vaarallisempaa kuin muualle kehoon kertyvä rasva. Vyötärönympärys mitataan pari senttiä navan yläpuolelta paljaalta iholta. Tarkista, että mittanauha on yhtä korkealla joka kohdasta. Seiso suorana ja hengitä ensin sisään ja sitten ulos. Katso tulos uloshengityksen lopuksi.
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että normaali eli tavoiteltava vyötärönympärys on naisilla keskimäärin alle 80 cm ja miehillä alle 90 cm. Jos vyötärönympärys on naisilla yli 90 cm ja miehillä yli 100 cm, puhutaan vyötärölihavuudesta. Tällöin rasvan määrästä alkaa olla jo terveydellistä haittaa.
Vyötärönympärys voi paljastaa ylipainoa sellaisilla ihmisillä, joilla painoindeksi näyttää normaalilukemia. Tämä viestii siitä, että ylimääräistä rasvaa on kertynyt keskivartalolle, vaikka sitä muualla kehossa ei olisikaan. Tällöin olisi hyvä pyrkiä vähentämään rasvaa keskivartalolta, sillä vatsaonteloon kertynyt rasva on erityisen vaarallista terveyden kannalta. Toisaalta voi olla myös niin, että vyötärönympärys on normaali, vaikka painoindeksi näyttäisi ylipainoa. Näin voi käydä esimerkiksi lihaksikkailla ihmisillä.
Jälleen kerran täytyy muistaa, että ruumiinrakenne voi olla sellainen, että ihannemitat ovat täysin epärealistisia. Ole rehellinen itsellesi siitä, kuulutko tähän ryhmään.
Kehonkoostumusmittaus
Kehonkoostumusmittaus antaa tarkimman kuvan painosta. Se mittaa kehossa olevan rasvan, lihasmassan ja veden osuuden, ja antaa tietoa niiden jakautumisesta kehon eri osiin. Jotkut ihmiset saavat tällaisesta mittauksesta lisää intoa painonhallintaan, mutta useimmiten peili, vyötärönympärys ja/tai painoindeksi riittävät varsin hyvin. Lisäksi monet kotona käytettävät kehonkoostumusmittarit ovat vielä melko epätarkkoja, joten niiden tuloksia kannattaa pitää lähinnä suuntaa antavina.
Yhteenveto
Lääketieteessä lihavuuden määritelmä on hyvin yksinkertainen, sillä on sovittu tietyt raja-arvot, joiden ylittyessä puhutaan lihavuudesta. On hyvä kuitenkin ottaa huomioon, että nämä raja-arvot toimivat kyllä väestötasolla, mutta yksilötasolla ne saattavat johtaa harhaan. Ei siis pidä tuijottaa vain yhtä mittaustulosta vaan miettiä kokonaisuutta rehellisesti monelta eri kantilta.
