Kohonnut verenpaine on salakavala sairaus. Se ei näy ulospäin eikä useimmiten aiheuta myöskään minkäänlaisia oireita. Mittaaminen on ainut keino saada verenpaine selville. Oireettomuudestaan huolimatta sillä voi kuitenkin olla vakavia seurauksia verenkiertoelimistölle ja muille sisäelimille, kuten munuaisille.
Sanotaan, että maailmanlaajuisesti kohonnut verenpaine on merkittävin terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Teollistuneissa maissa arviolta noin 25% ihmisistä kärsii kohonneesta verenpaineesta, mutta Suomessa tuo osuus on vieläkin suurempi, sillä noin puolella miehistä ja kolmasosalla naisista verenpaine on koholla. Tämä tarkoittaa yhteensä jopa kahta miljoonaa ihmistä. Kohonnut verenpaine yleistyy selvästi iän myötä, kun verisuonten kimmoisuus vähenee. Nuoremmissa ikäluokissa kohonnut verenpaine on yleisempää miehillä, mutta iän karttuessa naisten osuus kasvaa ja noin 70-vuotiailla tilanne on jo tasoissa.
Optimaalinen verenpaine on alle 120/80 elohopeamillimetriä (mmHg). Ensimmäinen luku tarkoittaa systolista painetta, eli sitä painetta, joka sydämessä ja verisuonissa on siinä vaiheessa, kun sydän supistuu aktiivisesti ja pumppaa verta eteenpäin verisuonissa. Toinen luku tarkoittaa diastolista painetta, eli painetta sydämen ollessa levossa. Lepovaiheessa sydämeen virtaa verta, jonka se sitten taas systolisen vaiheen aikana pumppaa eteenpäin. Kohonnut verenpaine tarkoittaa joko systolisen tai diastolisen paineen nousemista tai sitä, että molemmat arvot ovat koholla. Lääkehoito valitaan osittain sen mukaan kumpi arvoista on koholla, sillä jotkin lääkkeet vaikuttavat enemmän systoliseen ja jotkin diastoliseen paineeseen.
Kun verenpaine on alle 130/90 mmHg, puhutaan normaalista tai tyydyttävästä verenpaineesta. Jos verenpaine nousee tuon arvon yläpuolelle, puhutaan kohonneesta verenpaineesta. Lievästi kohonneen verenpaineen hoidossa saattavat riittää pelkät elämäntapamuutokset. Mitä korkeampia arvot ovat, sen nopeammin lääkehoito aloitetaan. Elämäntapamuutokset ovat kuitenkin todella tärkeitä myös lääkehoidon ohella. Se, missä vaiheessa lääkehoito päätetään aloittaa, riippuu monista tekijöistä, kuten ihmisen muista sairauksista ja riskitekijöistä. Jos ihmisellä on esimerkiksi diabetes tai kohonnut kolesteroli, lääkehoito aloitetaan yleensä melko varhaisessa vaiheessa, sillä kyseiset sairaudet nostavat liitännäissairauksien riskiä.
Hoidon avulla verenpaine pyritään yleensä laskemaan alle 140/90 mmHg, mutta tavoitetaso saattaa olla myös tätä matalampi tai korkeampi. Esimerkiksi joidenkin sairauksien kohdalla tavoitetaso voi olla tiukempi (eli matalampi). Toisaalta esimerkiksi iän kertyessä ei enää välttämättä pyritä yhtä alhaisiin verenpainetasoihin kuin aikaisemmin. Ikääntyessä nimittäin huimauksen ja sitä myötä myös kaatumisten riski kasvaa, sillä verenkiertoelimistön toiminta hidastuu eikä se enää ehdi mukaan tarvittaviin verenpainetason muutoksiin esimerkiksi ylösnoustessa. Yhtä oikeaa verenpainetavoitetta ei siis ole, vaan omat tavoitetasot kannattaa aina kysyä lääkäriltä.
Lue myös: Verenpaineen mittaaminen kotona