K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka tunnetaan sen tärkeästä roolista veren hyytymisessä ja luuston terveyden ylläpidossa. Sen vaikutus ulottuu kuitenkin laajemmalle: se osallistuu myös verisuonten terveyden tukemiseen ja voi ehkäistä kalsiumin liiallista kertymistä verisuonten seinämiin.
Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle K-vitamiinin maailmaan. Tutkimme sen eri muotoja, K1- ja K2-vitamiineja, ja niiden tehtäviä elimistössä. Lisäksi käsittelemme tarkemmin sitä, miten voimme varmistaa riittävän K-vitamiinin saannin. Tiedämme, että tasapainoinen ruokavalio on avainasemassa, mutta mitkä ruoat ovat parhaita K-vitamiinin lähteitä? Jatka lukemista oppiaksesi enemmän K-vitamiinista ja sen vaikutuksesta terveyteen.
Mitä eroa on K1- ja K2-vitamiineilla ja miten ne vaikuttavat terveyteen?
K-vitamiinia esiintyy kahdessa muodossa: K1- ja K2-vitamiinina, ja niiden vaikutukset poikkeavat toisistaan huomattavasti.
K1-vitamiini (fyllokinoni): K1-vitamiini on pääasiassa vastuussa veren hyytymisen säätelystä. Sen tärkein tehtävä liittyy siihen, että se osallistuu verisuonten seinämien sisäpinnalla olevien hyytymistekijöiden synteesiin. Hyytymistekijät ovat proteiineja, jotka osallistuvat veren hyytymiseen ja ehkäisevät näin liiallista verenvuotoa.
K2-vitamiini (menakinonit): K2-vitamiinilla on laajempi rooli elimistössä. Se osallistuu myös veren hyytymisessä, mutta sen pääasiallinen tehtävä liittyy kalsiumin aineenvaihduntaan ja luuston terveyteen. K2-vitamiini auttaa ohjaamaan kalsiumia luustoon ja hampaisiin, mikä tukee ja vahvistaa luustoa sekä ehkäisee osteoporoosia. Lisäksi K2-vitamiinin on havaittu ehkäisevän kalsiumin kertymistä verisuonten seinämiin, mikä auttaa vähentämään sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Mistä K-vitamiinia saa?
K-vitamiinin lähteet vaihtelevat sen mukaan, onko kyse K1- vai K2-vitamiinista.
K1-vitamiinia löytyy erityisesti vihreistä lehtivihanneksista. Voisi sanoa, että mitä tummemman vihreä vihannes, sitä enemmän se sisältää K1-vitamiinia. Sitä esiintyy runsaasti esimerkiksi pinaatissa, parsakaalissa, lehtikaalissa, nokkosessa, ruusukaalissa ja lehtikaalissa.
K2-vitamiinia esiintyy puolestaan eläinperäisissä lähteissä, kuten maksassa ja muissa sisäelimissä. Myös kananmunat sisältävät pientä määrää K2-vitamiinia. Lisäksi käymisen kautta valmistetut elintarvikkeet, kuten juustot, sisältävät K2-vitamiinia. K2-vitamiini syntyy ihmisellä myös bakteeritoiminnan kautta ruoansulatuskanavassa.
Mitkä ovat K-vitamiinin saantisuositukset?
K-vitamiinille ei ole annettu Suomessa virallisia saantisuosituksia, joten myöskään suositeltua ylärajaa ei ole määritelty. Monipuolinen ruokavalio sisältää kuitenkin yleensä sopivasti K-vitamiinia.
Koska elimistö pystyy tuottamaan K2-vitamiinia itse suolistossa, sen saanti ruokavaliosta ei yleensä ole pakollista. K1-vitamiinin saannin kannalta kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että ruokavaliossa on myös tummanvihreitä vihanneksia.
Yleisohjeena voisi siis sano, että huolehtimalla monipuolisesta ruokavaliosta voi huolehtia myös riittävästä K-vitamiinin saannista. Lisäksi K-vitamiinia tarvitaan sen verran vähän, että pienetkin määrät yleensä riittävät.
K-vitamiinin puutos
K-vitamiinin puutos on erittäin harvinaista, mutta periaatteessa puutetta voi ilmetä esimerkiksi pitkäaikaisen antibioottien käytön, ripulin tai imeytymishäiriöiden seurauksena, sillä nämä tilanteet vaikuttavat suolistobakteerien toimintaan. Puutos voi johtaa verenvuototaipumukseen, haavojen hitaampaan paranemiseen ja luuston heikentymiseen.
K-vitamiini ravintolisänä
K2-vitamiinia on saatavilla myös ravintolisänä, mutta sen käytölle harvoin on perusteita. Joskus kuitenkin on sellainen tilanne, että ravinto ei sisällä riittävästi K2-vitamiinia eikä elimistö pysty tuottamaan sitä riittävästi, jolloin K2-vitamiinilisä voi olla tarpeellinen. Asiasta kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi jutella lääkärin tai ravitsemusterapeutin kanssa, sillä rasvaliukoisia vitamiineja ei kannata syödä turhaan.
Tutustu K2-vitamiinivalmisteeseen täällä!
Myös jotkin monivitamiinivalmisteet saattavat sisältää K-vitamiinia, mutta eivät hetikään kaikki.